Tuubista

Hei ja terveisiä täältä! Anteeksi, että viime kirjoituskerrasta on vierähtänyt jo kauan aikaa.

Tiesitkö, että ruotsalaiset ovat tuubi-kansaa? Voi kyllä. Näkisit sen hyllyn, jossa roikkuu tuhannen monta erilaista tuubia. Erilaisia juustoja, kinkkua ja katkarapua tuubeissa. Tuubeja ei ole koolla pilattu.

Mutta kas, kun käännät katseesi oikealle, niin käytävän toisella puolella näet lisää tuubeja. Kaikkien tuubien kuningas, Kalle hymyilee pellavatukassaan mätitahnarivin keskellä. Men hej Kalle! Kaloilla pitää kiirettä, sillä mätiäkin taitaa upota tähän kansaan melkoisen paljon. Sitä oli tarjolla jopa sitseillä!

Suomalaisena tuubikkona alat etsimään hyllyistä sinappia. Eipä näy. Sinappituubit ovat vielä jossain muualla. Kassalle kävellessä et voi olla ohittamatta hammastahnatuubeja. Kalle muistaa pitää hampaansa puhtaana lihapullien ja tahnojen herkuttelun jälkeen.

On kuitenkin myönnettävä, että tuubihomejuusto on lihapullien kanssa ihan vietävän hyvää. Koukussa kuin kala.

Äh, en ostanut hammastahnaa! Luvassa kauppareissu.

Jännittäviä aikoja

Terveisiä Suomesta, Lotta!

Lunta on enemmän kuin silloin, kun lähdit.

En ollut aivan varma mikä viikonpäivä tänään on. Tarkistin sen tietokoneen kalenterista. Sunnuntai. Joka tapauksessa päivät ovat kiireisiä. Kolaan lunta, tarkkailen lintulautaa keittiön ikkunasta (yksi päivä siinä kävi palokärki!! kuinka eksoottista!) sekä juon aamukahvit, päiväkahvit ja iltapäiväkahvit päivittäin.

Hiuksia en pese päivittäin. Kun on muita kiireitä niin ei aina ehdi.

Eilen pesin hiukset ja kävin teatterissa päivänäytöksessä. Oli paljon vanhoja ihmisiä, ja sitten olin minä.

Mutta kuten jo tiedät, myös minulla on pian edessäni uusi, suuri ja mullistava elämänkokemus: menen huomenna oikeasti kampaajalle ensimmäistä kertaa ikinä. Odottelen huomista jo kauhunsekaisin tuntein. Miten siellä ollaan? Mitä jos siellä ei ymmärretä ollenkaan minua? Entä jos en jaksakaan olla sosiaalinen, pitääkö ne outona jos olen hiljaa? Mitä jos eksyn matkalla? Toivon, että kaikesta tästä epäselvyydestä huolimatta kaikki sujuu hyvin ja kokemus on antoisa.

Ja joo, onhan tässä sitten myös se Groningeniin lähtö (päiviä jäljellä 9). Enemmän tällä hetkellä kuitenkin huolettaa tuo kampaaja.

Ensimmäiset menetetyt kruununi

Sanni hei!

Vaihtokevät on startannut täällä Ruotsissa. Arvaa mikä oli ensimmäinen ostokseni? Vesipullo! Tai ei oikeastaan mikä tahansa vesipullo, vaan vitamiinivesipullo. Hivenen tylsää ehkä, mutta onneksi sentään vitamiinivesipullo eikä pelkkä vesipullo. Oli vain kauhea jano. Tai ei oikeastaan ollut, mutta ajattelin lykätä sillä kehittyvää nälkää eteenpäin ja huolehtia nesteytyksestä - toisin sanoen varsin hyvä ensimmäinen ostos!

Tai ehkä olisin sittenkin voinut valita jännittävämmin, koska ostin merkkiä, jota saa myös Suomesta. Lähes koko junamatkan ajan Sundsvalliin pohdin valintaani, sillä edessäni istuvalla miehellä oli toisen merkkinen vesipullo. Sellainen, jota myös harkitsin ostavani. En kuollakseni muista sen merkin nimeä, mutta näytti joltain terveysjuomalta sekin. Sittemmin olen nähnyt sitä muillakin ruotsalaisilla. Ensi kerralla taidan ostaa sellaisen pullon. Niitä en ole nähnyt Suomessa ja niissä on Aloe Veraa. Kuten sanottu: varmaan jotain terveysjuomaa. Pullokin on sen muotoinen.

Toisaalta puolustaakseni vielä valintaani kerrottakoon, että en ollut maistanut valitsemaani makua, mansikka-raparperia, ennen. Oli hyvää, joten eiköhän juomani kuitenkin ollut rahan väärti. Maku oli kyllä hieman esanssinen, mutta raparperin ja mansikan maut ovat aina hyvä kombo.

Ai niin! Melkein unohdin kertoa mistä ostin pullon! Ostin sen Arlandan lentokentältä junaa odotellessani. Kauppa muistutti vähän Ärrää. Tervehdin siellä ensimmäistä kertaa ketään ruotsiksi ja käytin ensimmäistä kertaa kruunuja. Niiden käyttö vaatii opettelua, kuten uusien valuuttojen käyttö aina. Luulen kuitenkin oppineeni, että täällä kolikon koon kasvaessa sen arvo pienenee. Tavallaan loogista.

Nyt juon kahvia.